Albertan paluu

HÄMMENNYKSIÄ

2009-02-03T19:55:00.003+02:00

Tapasin viime postauksen jälkeen upean miehen. Kutsuttakoon häntä vaikka Hugoksi. Tapailimme aluksi harvakseltaan ja suhteemme kehittyi rauhassa. Hän näki todella vaivaa hurmatakseen minut ja muutaman illallisen, shampanjapullon, kauniiden sanojen ja henkeäsalpaavan ihanan seksin jälkeen aloin olla myyty.

Odottelin alussa koko ajan milloin hänestä paljastuisi ensimmäinen huono puoli mutta sellaista ei ole tähän päivään saakka ilmaantunut. Kaikki on sujui uskomattoman kivuttomasti. Kaikkien vaikeiden suhteiden jälkeen päässäni pyöri vain kysymys: "Voiko se todellakin olla näin helppoa?".

Kunnes.

Törmään taas Häneen. Juttelemme. Hän on eronnut. Ei koskaan mennytkään naimisiin. Puoli vuotta sitten jo. Hetken aikaa hänen läheisyydessään saa pääni pyörälle ja paniikissa pakenen paikalta. En vain voi ottaa riskiä, että kaikki alkaisi alusta. En, koska asiani ovat pitkästäaikaa kunnossa ja olen jopa vähän ajatellut olevani rakastumassa.

Myöhemmin saan viestin. "Olet niin kaunis."

SHOKKI?

2009-01-19T18:08:00.002+02:00

Törmäsin Häneen.

Hän on taas samassa kaupungissa.

Hänellä ei ollut sormusta.

Wtf?

2M

2009-01-07T17:34:00.003+02:00

En ollut koskaan juurikaan haaveillut kahdesta miehestä. En, ennenkuin kokeilin.

Törmäsin sattumalta baarissa erääseen puolituttuun mieheen. Päädyimme jatkoille luokseni tämän kaverin ja muutaman muun tyypin kanssa. Pikkuhiljaa väki väheni ja lopulta meitä oli vain kolme jäljellä. Molemmat miehet ihan pantavia, söpöjä ja tyylikkäitä. Taisin olla minä joka ehdotti "nukkumaan" menoa.

Voi pojat, että oli mieletöntä! Vieläkin pikkuhousut kastuvat kun ajattelen kaikkea mitä teimme. Sain kieltä, sormia, munaa, hampaita ja kaikkia tuplana. Kummatkin miehet keskittyivät vain ja ainoastaan tuotamaan nautintoa minulle, kiusasivat yhteistuumin oikein huolella. Aamulla nukuimme hetken ja aloitimme alusta. Sain orgasmeja enemmän kuin ehdin laskea.

Olen milloin tahansa valmis uusintaan ja kenties... ;)

MYSTEERI

2008-12-17T20:23:00.004+02:00

Tapasin taas Mysteerin. Meillä oli ihana päivä yhdessä, kävimme syömässä, juttelimme (mutta vain kevyistä aiheista) ja oleskeltiin toistemme läheisyydessä. Meillä oli tosi hauskaa.

Mutta. Mitään ei tapahtunut. Ei mi-tään. En tajuu miksei. Olimme illalla luonani mutta kun olisi ehkä voinut olla aika siirtyä läheisempään kontaktiin, hän lähti.

Argh. Hän lähettää mulle niin sekavia signaaleja, että en oikeesti tajuu missä mennään. Pääosin hän on se joka ottaa yhteyttä ja on aktiivisempi. Puhelimessa ja mesessä jutut on välillä hyvinkin vihjailevia mutta sitten kun ollaan nokatusten niin en vaistoa hänessä minkäänlaista kipinää. Ja vaikka ollaan lähekkäinkin niin minkäänlaista kiihkeää toimintaa ei ilmene. Tosi outoa, että minä, joka yleensä on sängyssä jo ekoilla treffeillä, on nyt käynyt jo kolmilla ilman että on edes suudeltu!!!

Ujoudesta ei mun mielestä oo kysymys, hän on todella ulospäinsuuntautunut. Ei myöskään passiivisuudesta, hän on lähes aadeehoodeemaisen vilkas.

Okei, nyt varmaan joku kysyy, että miksi en itse ollut aloitteellisempi. Noh, parikin syytä. En halua olla aloitteellinen, jos en saa toiselta mitään vastetta flirttiin. Torjutuksi tuleminen ois tietty ihan hirveetä. Toiseksi, hän on vähän liian täynnä itseään, että en jotenkin vain halua pönkittää tuota egoa enempää. Jos hän haluaa mut niin nähköön nyt herranen aika edes hieman vaivaa.

Kun erottiin, olin taas niin varma, että juttu oli nyt tässä ja että hän ei vain ole kiinnostunut musta mutta niin vaan taas näyttää viestejä tippuvan entiseen malliin. Ota noista miehistä nyt sitten selvää.

MIEHESTÄ

2008-12-09T20:36:00.005+02:00

Ton edellisen jälkeen tekee mieli lisätä vielä pari riviä Miehestä.

Tällä hetkellä mua arveluttaa lähteä suhteilemaan kenenkään kanssa siitä syystä, että mun ajatukset on vielä niin tiukasti hänessä. Jossain mieleni pimeässä nurkassa elää vielä toivo, että hän ottaisi yhteyttä. Vaikka ei siinä mitään järkeä ole.

Mun on vaikeaa kuvitella, että voisin kokea mitään sellaista kenenkään muun kanssa. En varmaan oo koskaan ollu niin hulluna kehenkään. Ja nimenomaan hullu olin. Mun tarvi vaan katsoa sen silmiin (joissa muuten oli sellainen mieletön irstas ja läpitunkeva katse, ettei kellään) niin siirryin johonkin täysin toiseen ulottuvuuteen, jossa ei ollut muita kuin me. Seksi oli ihan mieletöntä tuntikausia jatkuvaa ilotulitusta ja kun me puhuttiin, me käytiin tosi lähellä toisiamme. Musta tuntui, että sanoja ei juuri edes tarvittu. Me vaan ymmärrettiin toisiamme. Kai mä olin rakastunut aika vakavasti. Enkä mä ikinä suostu uskomaan, ettei hänellä ollut mitään tunteita mua kohtaan.

Mut niin. Se ei sitten kuitenkaan ollut tarpeeksi. Hänen nykyinen suhteensa on hyvin epävarma ja ongelmainen mutta lähteminen siitä ei tällä hetkellä tullut mahdolliseksi. Ja mun ylpeys ei antanut periksi jäädä odottelemaan. En halunnut antaa hänelle enempää itsestäni siinä epävarmassa tilanteessa. Sanoin, että älä soita enää ikinä ja pyyhin hänet pois elämästäni niin hyvin kun pystyin. Oon aika hyvä siinä jo.

Kyllä mä aattelen häntä joka päivä. Pelkään ja toivon, että joku päivä mun puhelin soi ja ääni toisessa päässä kertoo kaiken olevan viimein mahdollista. Pelkään, että olen silloin ehtinyt rakentaa jo uuden suhteen ja pelkään, sillä aavistan, että hänellä on voima rikkoa se kaikki.

JOTAIN, MUTTA MITÄ?

2008-12-09T20:20:00.004+02:00

Nyt on tapahtumassa jotain, tai ainakin musta tuntuu niin. Tutustuin kesällä erääseen mieheen ja ihastuinkin välittömästi. Hän on ihan unelma: komea, hauska, suosittu, elämä mallillaan (ja mikä parasta, sinkku). Meillä on kuitenkin aika pitkästi välimatkaa (miten mulle sattuuki aina vain näitä kaukoihastuksia) joten homma meinasi kuihtua alkuunsa. Mun, ja varmaan senkin, on tosi vaikeeta pitää ihastusta yllä jos ei koskaan nää.

No nyt nähtiin.

Olin asennoitunut koko juttuun niin, että me ollaan vaan kavereita mutta nyt musta tuntuu, että ehkä tässä onkin jotain muuta. Asiasta oli vähän puhettakin jo mutta pitää nyt katsoa. Ei me olla edes suudeltu joten ei voi vielä tietää. Oikeestaan, en mä tiedä mitään ennen ku oon ollu sen kanssa sängyssä. Ja nyt vähän ehkä toivoisin, että pääsisin kokeilemaan;) Ja mieluiten pian:P

KAVERISEKSIÄ

2008-12-06T15:37:00.006+02:00

En oo kertonutkaan, että mulla oli kesällä lyhyt seurustelusuhde. Syy on varmaan se, että en pidä sitä hirveän mainitsemisen arvoisena asiana. Kyseessä oli nimittäin mun pitkäaikainen kaveri, jonka kanssa vaan yks päivä päätettiin kokeilla että miltä tuntuis. Niinku että jos kerta tulee toimeen loistavasti ja viihtyy toisen seurassa niin eikö se olisi suhteelle aika hyvä lähtökohta?

No, voitte varmaan arvata miten kävi. Sitä intohimon kipinää ei vain ollut ja aika nopeasti siirryimme takaisin kaverisuhteeseen. Hienoa oli se, että kavereiksi "taantuminen" (mikä siis käytännössä tarkoittaa vain, että emme enää harrasta seksiä) onnistui eikä kokeilu vaikuttanut merkittävästi suhteeseemme ja hän on edelleen yksi parhaimmista ystävistäni.

Viime viikolla lipsuimme kuitenkin hieman. Hän halusi kuvata minua, alasti, ja totta helvetissä suostuin:D Poseeraaminen osoittautui aika kiihottavaksi toiminnaksi ja päättyi tyydyttävään (tosin aika vanilijaan) seksiin. En jaksanut ottaa morkkista asiasta.

Kuvista tuli loistavia! :P

LAASTARIA

2008-11-29T13:51:00.005+02:00

Olin toisessa kaupungissa viettämässä viikonloppua ja tuttavani esitteli minut eräälle varsin pantavan näköiselle miehelle. Luulen, että molemmat huomasivat kipinän välillämme jo ensimmäisellä silmäyksellä. Seuraavana iltana törmäsin häneen puolisattumalta yökerhossa noin klo 0300 ja noin 10 minuuttia sen jälkeen olimme matkalla hänen luokseen. Myönnetään, nopeaa toimintaa mutta Miehen jälkeen tarvitsin pikaisesti jotain muuta ajateltavaa.

Hän oli hyvä suutelija ja vaatteiden alta paljastui ihan ok muodostunut miesvartalo. Alkulämmittelyissäkään ei ollut mitään vikaa mutta sitten: hän halusi panna ilman kumia! No tämähän ei luonnollisestikaan käynyt minulle (en voi käsittää miten nykyaikana kukaan voi olla niin vastuuton, että edes harkitsee moista) mutta selitys kyseiseen epävastuuttomuuteen selvisi pian. Tyypin erektio nimittäin katosi välittömästi kun kumi kaivettiin esille. Noin kymmenennellä yrityksellä kumi lopulta saatiin puettua ja päästiin asiaan mutta ainakin minulla olivat fiilikset jo aika laskusuunnassa ja jossain välissä huomasin toivovani, että homma olisi jo ohi.

Aamulla ajattelin toiveikkaana, että ongelmat olisivat haihtuneet pois humalan myötä -mutta ei. Tällä kertaa (varsin tarmokkaasta yrittämisestä huolimatta) hommasta ei tullut sitten yhtään mitään. Pakko myöntää että harmitti mutta myös kävi hieman sääliksi miestä.

Jäin miettimään vain, että mitä kyseisessä tilanteessa olisi pitänyt tehdä? Miten suhtautua? Yritin olla mahdollisimman positiivinen ja ymmärtäväinen mutta sen hetkisen krapulan asteen vuoksi minun oli pakko lähteä kotimatkalle ennen aamukahveja. Vaihdoimme numeroita mutta en oikein usko, että kumpikaan soittaa.

KÄNNIPUHELUT –HUOH.

2008-11-29T13:27:00.004+02:00

Mies soitti. Kännissä. Kuinka säälittävää.

"Ajattelen sua koko ajan!"
"Meidän on pakko nähdä!"
"Mulla on niin ikävä."
"Oot niin sekoittanut mun pään..."
Hän puhui jopa jättävänsä sen toisen.

Seuraavana päivänä hän kielsi muistavansa mitä oli puhunut. En uskonut mutta menköön vaan.

Siis en voi tajuta miksi joillakin ihmisillä tulee kännissä mieleen alkaa soitella näitä puheluita! Ja mistä ihmeestä ne asiat sinne päähän pälkähtää silloin kun on kunnon pleksit naamalla mutta ei selvinpäin? Argh. Kännilukot kännyköihin kiitos.

MIES

2008-11-04T00:28:00.002+02:00

Hänestä on vuosi aikaa ja nyt löysin itseni tilanteesta joka muistutti pelottavan paljon kaikkea sitä mitä kävin Hänen kanssaan läpi.

Epätoivoa. Palavaa intohimoa. Raastavaa ikävää ja pakahduttavaa onnea. Ylitin jälleen sen hetken jonka jälkeen on turhaa haaveilla paluusta entiseen. Vajosin kaulaani myöten suonsilmäkkeeseen jota myös rakastumiseksi kutsutaan. Hän oli varattu. Mies.

Suhteemme kesti 13 päivää. Koko se aika oli kuin unesta. Täynnä epätodellisia tapahtumia ja käsittämättömiä sattumia. Pitkiä keskusteluja, syvää hiljaisuutta ja tajunnan räjäyttävää läheisyyttä. Mies pyyhkäisi Hänet sydämestäni täyttäen olemassaolollaan sen jokaisen kammion. Ehdin jo ajatella, että tässä se nyt on. Se jota olen etsinyt.

Kaikki eteni ylinopeudella ja päin punaisia valoja. En tiedä miten tai mistä sain voimaa riuhtaista itseni irti. Nousta ylös ja kävellä pois. Ehkä epäilyistäni huolimatta olen oppinut jotain virheistäni. Kipeästi olisin toivonut onnellista loppua mutta kun sellaisesta ei ollut toiveita tein päätöksen. Mies ei voinut luvata minulle mitään enkä minä voinut jäädä odottelemaan.

Kolme päivää makasin sängyssä ja itkin. Laitoin puhelimen kiinni ja annoin itselleni aikaa surra. Surin samaan syssyyn muitakin minua kohdanneita menetyksiä ja myönnetään, myös Häntä.

Nyt päällimmäisenä ajatuksena päässäni on pettymys omaan itseeni. Miten taas annoin käydä näin? Tahallaniko haluan satuttaa itseäni?

Ei enää k-o-s-k-a-a-n varattuja miehiä, kiitos.

TAAS YKSI LAUANTAI

2008-10-15T22:35:00.003+03:00

Kun tukka oli taas kuosissa lähdin ulos.

Tapasin Hipin. Me ollaan tavattu satunnaisen säännöllisesti muutaman viikon välein sen jälkeen kun kesällä tutustuttiin. Hän on erityinen tyyppi kuten myös meidän suhteemme. Tai mikä se nyt onkaan. Sitä on vaikea määritellä. Me emme soittele emmekä ole muutenkaan yhteydessä kuin erittäin satunnaisesti. Kun näämme meillä on aina julmetun kivaa ja seksi on suorastaan häikäisevää. Kysymys ei ole kuitenkaan pelkästä seksistä.

Molemmat kunnioittavat toisiaan yrittämättä tunkea toisen elämään väkisin. Olemme nimittäin niin eri maailmoista että meidän elämiemme yhteensovittaminen tuskin olisi mahdollista. Hetkellisesti meidän maailmamme kuitenkin kohtaavat, niin kuin esimerkiksi lauantaisen bileillan jälkeen hänen yksiönsä lattialla vaatteet nätisti siroteltuna kaikkiin neljään ilmansuuntaan.

Hieman koin huonoa omatuntoa kahdesta miehestä samana päivänä.

TEETÄ JA ...SYMPATIAA?

2008-10-15T22:18:00.006+03:00

Tapasin viimeisimmän eksäni ensimmäisen kerran yli vuoteen. Satunnaisesti olimme jutelleet mesessä mutta siitä ei yleensä seurannut muuta kuin pahaa mieltä. Meillä oli hankala suhde ja kaikki meni niin solmuun ettei meistä ollut sen selvittäjiksi.

Olin siis hänen luonaan, juttelimme niitä näitä ja joimme teetä. Puolen tunnin kuluttua pyysin häntä riisumaan minut. Hän riisui. Koko juttussa oli oikeastaan kysymys siitä, että kumpikin vain halusi nähdä kuinka pitkälle toinen olisi valmis menemään.

Eikä kumpikaan perääntynyt.

Matkalla hississä alas pyyhin levinneitä ripsareita ja tungin pipon syvälle päähän peittämään tyynyä vasten takkuuntunutta tukkaa.

SUOLAA HAAVAAN

2008-09-25T21:31:00.004+03:00

"Voitaisko me nähdä?"

HÄN.

Monen kuukauden jälkeen en edes tunnistanut ääntä puhelimessa.

Tottakai suostun. Ei aika kasvattanut minulle selkärankaa mitä häneen tulee. Olen hämilläni. Mitä? Miksi? Pieni toivonkipinä sydämessä, myönnän, lähden tapaamiseen.

Kuulumisia vakavia aiheita vältellen. Sitten tulee hiljaista.

"Me päätettiin mennä naimisiin."

Ensi kuussa jo.

Mulla mustenee päässä. Huudan. Sanon vihaavani häntä ja lähden.

PÄIVITYS

2008-09-25T19:58:00.004+03:00

Oon ollu melkein vuoden pois täältä.
Ei, en kohdannut elämäni miestä, en mennyt naimisiin, en tullut raskaaksi, en muuttanut ulkomaille enkä tehnyt mitään muutakaan kovinkaan radikaalia.

Se mihin viimeksi jäin meni täysin metsään jo ennen joulua. Niin metsään, että sen jälkeen ei edes tehnyt mieli kirjoittaa. Ja sitten kun olisi voinut kirjoittaa, ei taas ollut mitään kirjoitettavaa. En tarkoita, että oisin istunu kotona jalat ristissä koko vuoden, ei todellakaan, mutta kaikki on vaan jatkunut niin samaa rataa ettei mitään uutta ja ihmeellistä ole ollut kerrottavana.

Jos rakkauselämää on polkenut paikoillaan niin mun muu elämä on ottanut isoja harppauksia eteenpäin. Oon edennyt työelämässä ja päässyt mun unelmaduuniin, kehittynyt monella muullakin alalla ja ehkäpä jopa kasvanut ihmisenä(?). Uutta on, että mun päällimmäiset haaveet ei enää liity ihmissuhteisiin vaan muuhun elämään. Se on toki tavallaan hieman huolestuttavaa koska 3o:n rajapyykki lähestyy uhkaavasti ja biologisen kellon luulisi käyvän. Mulla se tuntuu kulkevan takaperoisesti.

Nyt tuntuu taas siltä että jotain voisi itsestään purkaa tänne blogiin. Tästä se taas alkaa. (Ja vaikka parisuhde ei olekkaan tällä hetkellä tärkein haave niin enköhän mä kuitenkin miehistä kirjoita;)

KYMMENEN PISTEEN MIES II

2007-11-20T18:50:00.000+02:00

Edellisten tapahtumien jälkeen oli helppoa lähteä virittelemään uusia ansoja huimasti kohonneen itsetunnon ansiosta.

Törmäsin baarissa vanhaan tuttavaani joka ystävällisesti esitteli minut eräälle ystävälleen (jälkeen päin ihmettelen vain miksei meitä ole jo aiemmin esitelty?). Tämä tapaus miellytti välittömästi silmääni ja nähtävästi jonkun muunkin silmää, sen verran vilkas kuhina hänen ympärillään tuntui käyvän.

Tuokion kuluttua kyseinen söpöläinen kuitenkin löysi tiensä mun viereen istumaan ja loppuilta valomerkkiin saakka joutuikin hurjaa vauhtia. Vein sen kotiin, tietty. Homma ei kuitenkaan yllätys yllätys kehittynyt suin päin paneskeluksi vaan juttelimme niitä näitä aamun tunneille saakka.

Lisää yllätyksiä seurasi kun hän ei aamulla lähtenytkään vaan jäi pitkälle iltapäivään. JA hän tuli seuraavaksikin yöksi. Nauroimme, suutelimme, olimme lähekkäin ja naps vaan olin taas jälleen kerran korviani myöten rakastunut.

Muttamutta. Voiko pelimiestä kesyttää?

KYMMENEN PISTEEN MIES

2007-10-31T17:39:00.000+02:00

Metsästyskausi sai edellisen "pikku jutun" jälkeen jatkoa, joka jää historian kirjoihin tähänastisen elämäni parhaana pokana.

Baarin pantavimman näköinen mies. Röyhkeä katse. Joko mennään? Ja mehän mentiin.
Ja tultiin.

Sellainen mies, joka tietää saavansa keneltä tahansa baarin naisista. Viisainta olisi varmaan ollut olla antamatta ja hieman kolhaista siten sen ylikasvanutta egoa. Mutta liha on heikko ja "ei" ei vaan ollut vaihtoehto.

Se oli loistava sängyssä. Osasi puhua rivoja sillä tavalla, että olin märkä jo ennen minkäänlaista fyysistä kosketusta. Posket punehtuu vieläkin niitä sanoja muistellessa.

Aamulla vielä pari revanssia, kahvit ja hyvästit. Ei vaihdettuja puhelinnumeroita. Ensi viikolla se metsästää jossain muualla, onnekas se, joka pääsee silloin sen viereen (hihi, tai pitäisikö sanoa alle) yöksi. Sainpas mitä muistella iltaisin nukkumaan mennessä;)

YKSI PIKKU JUTTU...

2007-10-18T21:44:00.000+03:00

Otin miehen mukaan baarista. Yhden kaverin kaverin kaveri. Se oli katsonut mua heti sillä tavalla, että tiesin mitä sillä oli mielessä. En jaksanu nähdä kauheasti vaivaa vaan istuin sen viereen vasta hetki ennen valomerkkiä. Se pyys päästä saatille ja otin sen tietty mukaan. Meillä ei tuntunut olevan kauheasti jutun aiheita joten aika nopeasti siirryttiin makuuhuoneen puolelle. Sillä oli alusvaatteita myöten hyvä tyyli eikä se naamastakaan ollu paha, mutta ilman vaatteita se oli pettymys.

Pienin muna mitä olen koskaan nähnyt. Aluksi en ollut edes varma seisoiko se mutta lopulta (valitettavasti) totesin kuitenkin seisovan. Muna niin kuin peukalo.

Mitä ihmettä tuollaisessa tilanteessa pitäisi tehdä? Oli ilmiselvää, että yhdyntä oli pois suljettu vaihtoehto, sillä eihän kumi peukalonkaan päällä pysy. Noh, keskityin nauttimaan kohtuullisesta sormityöskentelystä ja sitä seuranneesta orgasmista ja helpotuksekseni homma loppui sen jälkeen sammumiseen.

Aamulla vaivaantunut tunnelma. Tuskin näämme enää.

UNOHDETTU KUUKAUSI

2007-10-16T20:35:00.000+03:00

Hänen sanansa aloittivat hyvin pimeän ajanjakson elämässäni. Koska yksikin rauhallinen hetki näyttää laukaisevan loputtoman itkukohtauksen, olen katsonut parhaaksi pitää itseni liikkeellä jatkuvasti. Olen hukuttanut suruani töihin, harrastuksiin ja seuraelämään. Niin, ja Ärrään.

Monta monituista kertaa olen päättänyt hankkiutua eroon Ärrästä mutta jos mies sattuu olemaan alasti niin upea ilmestys kuin hän, se vain on osoittautunut niin vaikeaksi. Meillä ei ole mitään yhteistä, ei mitään juteltavaa ja petipuuhatkaan ei varsinaisesti räjäytä tajuntaa mutta joskus on vaan kiva päästä jonkun lähelle. Ainakin katse-etäisyydelle siis:D

Olen ajatellut Häntä valehtelematta joka ainoa päivä ja rypenyt itsesäälissä mutta nyt alkaa riittää. Viikonloppuna Alberta avaa uuden metsästyskauden.

2007-09-16T12:54:00.000+03:00

"Ehkä se sitten olisi parempi jos ei enää olla yhteydessä."
Hävisin. Aika monella on syytä sanoa mitäminäsanoin.
Tämä oli kai OIKEIN. Tuntuu vaan niin väärältä. Itku.

VAARAN PÄIVÄT

2007-08-23T16:28:00.000+03:00

Olen viettänyt Ärrän kanssa viimeaikoina luvattoman paljon aikaa.

- Miksi?
Viihdyn hänen seurassaan, hän on turvallinen, hellä, kiva katsella. Seksikään ei ole huonoa. Nämä ovat kuitenkin vain tekosyitä. En kaipaa häntä kun en ole hänen kanssaan, pelkkä ajatus hänen kosketuksestaan ei saa väreitä kulkemaan ihollani, hän ei saa minua tuntemaan itseäni Naiseksi enkä huku hänen silmiinsä.

Todellinen syy on se, että yritän pitää poissa mielestäni faktan, että Hän on vain muutaman päivän päässä minusta. Jälleennäkeminen on pian todellisuutta, ei vain unelmaa. Epätietoisuuden ja -toivoisuuden varjo on ylläni jatkuvasti. Onnellisuus tulevasta tapaamisesta vaihtuu vähän väliä peloksi. Välillä toivon ajan rientävän, sitten taas pysähtyvän.

Miksen voisi saada sitä mitä haluaisin eniten?!!

KEHITYSTÄ

2007-08-18T20:16:00.000+03:00

Toinen kerta Ärrän kanssa meni jo paljon paremmin. Otin siltä suihin niin se sai lisärohkeutta ja minä orgasmin. Se kieli oli paljon hellempi kuin kädet. Jälkeenpäin se vaikutti melkoisen tyytyväiseltä mieheltä. Kenties se on vähän kokematon? Ulospäin ei kyllä uskoisi. Ihan varmasti tapaamme vielä seuraavankin kerran.

Maya kommentoi edelliseen postiini ja toi julki teoriansa "...että kokemattomat miehet käsittelevät naisia niin kuin itseään eli aika voimalla. Kokemattomat naiset taas käsittelevät miehiä niin kuin itseään eli aika hennosti.". Tässä on taatusti perää.

Jos tätä joku mies sattuu lukemaan, niin haluaisin painottaa, että mun mielestä naista ei voi koskea liian hellästi. Kiusoittelu on kivaa!!! Se, että joutuu kerjäämään mieheltä orgasmia. Liian kovista kourista/kielestä/tms. menee heti fiilis. On varmaan paljon kiihoittavampaa miehenäkin kuulla sanat "lujempaa!" kuin "varo vähän!", vai mitä?

Entäs miehet sitten? Ehkä on niin, että miehet tarvivat voimakkaampaa mekaanista ärsytystä saadakseen orgasmin. Vai onko? Eräs entinen kumppanini sai orgasmin todella kevyin avuin jos hänen eturauhastaan kiihotti anuksen kautta samanaikaisesti. Hmm, se oli kivaa... 8) Monilla voi ehkä olla melko korkea kynnys alkaa moiseen mutta suosittelenpa kuitenkin ainakin kokeilemaan.

*Lähteekin tästä lyhentelemään kynsiään*

ÄRRÄN KANSSA

2007-08-12T17:58:00.000+03:00

Päädyin baarista Ärrän mukaan. Suunnittelematta.

Seksi oli surkeaa. Ei pitäis koskaan harrastaa sitä laskuhumalassa. Ei koskaan, ei koskaan, ei koskaan. Ärrällä oli (ehkäpä epävarmuuttaan?) ihan liian kovat kädet. En syttyny ollenkaan. Ja hirveen iso muna, mikä muussa tilanteessa olisi ollut tietty positiivinen asia mutta nyt se tuntui varsin epämiellyttävältä. Lisäksi mulla oli paha olo, joten keskityin kai lähinnä toivomaan, että koko homma olisi pian ohi. En vain jaksanut avata suutani sanoakseni, että ei oo kivaa. Ainoa mitä koko hommasta jäi käteen oli hellät paikat. Oma vika.

Jälkeenpäin sain kuitenkin suuuuuren annoksen ansaittua hellyyttä mikä jätti kokonaisuutena kokemuksesta aika miellyttävän muiston. Ja NIIN söpö se oli edelleenki. Ehkäpä pienellä koulutuksella...?

KESÄKIVAA

2007-08-12T17:57:00.000+03:00

Olin pitkästä aikaa ihan ihkaoikeilla treffeillä. Kaikki aikani on tuntunut viimeaikoina hupenevan Häntä mietiskellessä, joten oli korkea aika saada elämään jotain muutakin vipinää. Ja sitähän saa mitä tilaa.

Ärrä löytyi baarista. Bongasin sen ihan puhtaasti ulkonäön perusteella. Aika namu. Kun osoittautui, että siinä oli muitakin positiivisia ominaisuuksia kuin treenattu varsi niin mua ei kahdesti tarttenu pyytää ulos. Me käytiin piknik-brunssilla puistossa ja lököteltiin auringossa. Se oli vähän ujo sillain huippusöpöllä tavalla. Treffit päättyivät lupauksia herättävään suudelmaan, joten tapaamme varmaan lähiaikoina uudelleen.

Oli kivaa huomata myös, että jos Hän jää lopullisesti saavuttamattomaksi, on olemassa ehkä myös muita vaihtoehtoja...

SEKSINTAPPAJA NO:2

2007-08-10T00:20:00.000+03:00

Seksintappaja no:2 on hätiköinti. Mulla romahtaa fiilis h-e-t-i jos mies on käymässä vaatteiden riisumisen jälkeen suoraan asiaan. Silloin tekee mieli viheltää peli poikki välittömästi. Jos on niin huono mielikuvitus, ettei keksi mitään muuta esileikkiä, kuin kumin pukemisen niin kannattanee pysyttäytyä runkkaamisessa.

Parempi edetä liian hitaasti, kuin liian nopeasti.

RUSKETUSRAIDAT

2007-08-06T22:53:00.001+03:00

Ah, ihana vapaapäivä! Vietin koko iltapäivän rannalla ottamassa vielä vähän väriä nahkaani ennen syksyn saapumista. Oon ihan kuumana rusketusrajoihin. Mullakin on nyt aika kivat rajat ja musta alkaakin tuntua, että sais pikkuhiljaa tulla joku jolle pääsis niitä hieman esittelemään:D Tähän tuntemukseen ei auta lainkaan ne treenatut miesvartalot, joita aurinkolasien suojista voi rannalla häpeilemättömästi tuijottella. *Lääh*

Taidan soittaa Jiille.

KOHTAAMISIA

2007-08-03T22:35:00.000+03:00

Muistan Hänet niin komeana sinä päivänä. En ollut aikaisemmin hirveästi edes ajatellut hänen ulkonäköään sillä se ei ollut se mikä hänessä minua ensimmäiseksi viehätti. Se oli hänen olemuksensa, auransa. Jokin, joka veti minua puoleensa kuin magneetti. Jokin, jonka voimaa en ollut ennen kokenut.

Imin hänen läsnäoloaan itseeni kuin huumautuneena. En osannut sanoa paljoa, hymyilin vain. Hän suuteli kuin valkokankaan mustavalkoinen miestähti. Melkein kuulin orkesterin soiton korvissani. Onnellinen loppu ja "The End".

Tapasimme myös seuraavana päivänä. Kävimme kävelyllä, söimme jäätelöt, makasimme kalliolla ja katselimme toisiamme silmiin. Muutama hetki jolloin saatoin unohtaa. Muistaakseni taas.

Tiedän, että tämän täytyi olla käännekohta. Jos Hän ei pysty ratkaisuihin, on minun pystyttävä.

SEKSINTAPPAJA NO:1

2007-07-30T18:41:00.000+03:00

Seksintappaja no:1 on sloggialushousut. Pätee varmaankin molempiin sukupuoliin. Kuvitelkaa riisuvanne huippukuuman miehen farkkuja kun alta paljastuvat kyseisen merkkiset pöksyt. Kaikkein pahinta on, jos väri on vielä tummanvihreä. Yök! Ainakin Alberta joutuu tuollaisen jälkeen pitämään silmiä kiinni tovin jos toisenkin ja kuvittelemaan intensiivisesti Jude Law'ta ennen fiiliksen palautumista. Ja jotta fiilis pysyisi, on syylliset parempi potkaista sängyn alle piiloon. Kiireesti.

Jos siis on pieninkään vaara, että joku saatta nähdä mitä teillä on farkkujenne alla niin tässä vinkki: miettikää vähän mitä laitatte jalkaanne (vai laitatteko mitään;))!

JII

2007-07-30T13:42:00.000+03:00

Häntä on vaikea pitää poissa mielestä. Niin vaikea, että avuksi tarvitaan jotain erittäin miellyttävää. Kuten Jii.

Jii on mun uusi rakastaja. Jii on komea. Jiin kanssa kelpaa näyttäytyä. Jii on ystävällinen ja miellyttävä. Hyvä sängyssä, osaa koskettaa. Hellät sormet. Aika pienimunainen tosin...

Me tavattiin baarissa muutama viikko sitten. Sen jälkeen ollaan nähty noin kolme kertaa joiden aikana hän on tarjoillut minulle noin 6 kelvollista orgasmia. En tiedä onko hänellä suhteeni jotain suunnitelmia, niistä ei ainakaan ole puhuttu. Minä olen tyytyväinen nykytilaan ja pidän keskustelun tason tarvittavan yleisenä.

HÄN

2007-07-30T13:21:00.000+03:00

Luulen, että välillämme syntyneet tunteet säikäyttivät meidät molemmat. Onneksi vietämme kesämme pääosin eri paikkakunnilla. Etäisyys auttaa unohtamaan. Välillä voin elää niin kuin Häntä ei olisikaan. En soittele hänelle. En viestittele. Osoitan erinomaista itsehillintää. Pelkään syksyä, sen tuomaa välimatkan lyhentymistä.

Emme ole olleet sängyssä. Siihen en alennu, koska haluaisin Hänestä niin paljon enemmän kuin seksiä. Tietysti haluaisin häntä enemmän kuin mitään. Minulla on kuitekin niin paljon menetettävää, että en halua ottaa riskiä joutuvani vain joksikin merkityksettömäksi panoksi. Hairahdukseksi, jonka jälkeen voisi tulla takaisin järkiinsä.

Tapasimme jonkin aikaa sitten kun olimme samalla paikkakunnalla. Vietimme päivän yhdessä. Se oli onnellinen päivä. Se oli valheellinen päivä. Saatoin kuvitella millaista meillä voisi olla. Hävettää myöntää, että suutelimme. Se ei olisi ollut tarpeen. Tuohon hetkeen saakka kun olimme pystyneet vakuuttelemaan itsellemme olevamme vain ystäviä. Ystävät eivät kuitenkaan suutele. Eiväthän?

Kaipaan Häntä. Mutta en saa edes mielessäni haaveilla mistään. En niin kauan kun...

Tällaiset tarinat tuskin koskaan päättyvät onnellisesti?

TAPAHTUNUT TÄHÄN MENNESSÄ

2007-07-29T22:43:00.000+03:00

Lupaavasti keväällä alkanut suhteeni päättyi riitaisasti kesän kynnyksellä. Pahaa oli lopulta enemmän kuin hyvää, rumaa enemmän kuin kaunista. Pettymys oli melkoinen odotusten ollessa niin korkealla. Päätös oli kuitenkin molempien kannalta oikea.

Eron aikoihin tapahtui jotain ihmeellistä. Mies, jota ihmettelin koko viime syksyn tuli elämääni. Ensin ystäväksi, myöhemmin joksikin määrittelemättömäksi muuksi. Vaikka sain kuulla hänen olevan varattu, rakastuin ja siinä suossa pyörin nyt. Tunnelmat kulkevat kuin vuoristorata huumaavasta onnesta syvään epätoivoon. Noina mustina hetkinä olen hakenut lohtua muualta vain todetakseni, ettei kukaan muu tunnu miltään. Kenties tämä blogi kertoo meidän salattua tarinaamme, mitä ikinä siitä tuleekaan.