MIEHESTÄ

Ton edellisen jälkeen tekee mieli lisätä vielä pari riviä Miehestä.

Tällä hetkellä mua arveluttaa lähteä suhteilemaan kenenkään kanssa siitä syystä, että mun ajatukset on vielä niin tiukasti hänessä. Jossain mieleni pimeässä nurkassa elää vielä toivo, että hän ottaisi yhteyttä. Vaikka ei siinä mitään järkeä ole.

Mun on vaikeaa kuvitella, että voisin kokea mitään sellaista kenenkään muun kanssa. En varmaan oo koskaan ollu niin hulluna kehenkään. Ja nimenomaan hullu olin. Mun tarvi vaan katsoa sen silmiin (joissa muuten oli sellainen mieletön irstas ja läpitunkeva katse, ettei kellään) niin siirryin johonkin täysin toiseen ulottuvuuteen, jossa ei ollut muita kuin me. Seksi oli ihan mieletöntä tuntikausia jatkuvaa ilotulitusta ja kun me puhuttiin, me käytiin tosi lähellä toisiamme. Musta tuntui, että sanoja ei juuri edes tarvittu. Me vaan ymmärrettiin toisiamme. Kai mä olin rakastunut aika vakavasti. Enkä mä ikinä suostu uskomaan, ettei hänellä ollut mitään tunteita mua kohtaan.

Mut niin. Se ei sitten kuitenkaan ollut tarpeeksi. Hänen nykyinen suhteensa on hyvin epävarma ja ongelmainen mutta lähteminen siitä ei tällä hetkellä tullut mahdolliseksi. Ja mun ylpeys ei antanut periksi jäädä odottelemaan. En halunnut antaa hänelle enempää itsestäni siinä epävarmassa tilanteessa. Sanoin, että älä soita enää ikinä ja pyyhin hänet pois elämästäni niin hyvin kun pystyin. Oon aika hyvä siinä jo.

Kyllä mä aattelen häntä joka päivä. Pelkään ja toivon, että joku päivä mun puhelin soi ja ääni toisessa päässä kertoo kaiken olevan viimein mahdollista. Pelkään, että olen silloin ehtinyt rakentaa jo uuden suhteen ja pelkään, sillä aavistan, että hänellä on voima rikkoa se kaikki.