Mies soitti. Kännissä. Kuinka säälittävää.
"Ajattelen sua koko ajan!"
"Meidän on pakko nähdä!"
"Mulla on niin ikävä."
"Oot niin sekoittanut mun pään..."
Hän puhui jopa jättävänsä sen toisen.
Seuraavana päivänä hän kielsi muistavansa mitä oli puhunut. En uskonut mutta menköön vaan.
Siis en voi tajuta miksi joillakin ihmisillä tulee kännissä mieleen alkaa soitella näitä puheluita! Ja mistä ihmeestä ne asiat sinne päähän pälkähtää silloin kun on kunnon pleksit naamalla mutta ei selvinpäin? Argh. Kännilukot kännyköihin kiitos.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti