"Voitaisko me nähdä?"
HÄN.
Monen kuukauden jälkeen en edes tunnistanut ääntä puhelimessa.
Tottakai suostun. Ei aika kasvattanut minulle selkärankaa mitä häneen tulee. Olen hämilläni. Mitä? Miksi? Pieni toivonkipinä sydämessä, myönnän, lähden tapaamiseen.
Kuulumisia vakavia aiheita vältellen. Sitten tulee hiljaista.
"Me päätettiin mennä naimisiin."
Ensi kuussa jo.
Mulla mustenee päässä. Huudan. Sanon vihaavani häntä ja lähden.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti