Edellisten tapahtumien jälkeen oli helppoa lähteä virittelemään uusia ansoja huimasti kohonneen itsetunnon ansiosta.
Törmäsin baarissa vanhaan tuttavaani joka ystävällisesti esitteli minut eräälle ystävälleen (jälkeen päin ihmettelen vain miksei meitä ole jo aiemmin esitelty?). Tämä tapaus miellytti välittömästi silmääni ja nähtävästi jonkun muunkin silmää, sen verran vilkas kuhina hänen ympärillään tuntui käyvän.
Tuokion kuluttua kyseinen söpöläinen kuitenkin löysi tiensä mun viereen istumaan ja loppuilta valomerkkiin saakka joutuikin hurjaa vauhtia. Vein sen kotiin, tietty. Homma ei kuitenkaan yllätys yllätys kehittynyt suin päin paneskeluksi vaan juttelimme niitä näitä aamun tunneille saakka.
Lisää yllätyksiä seurasi kun hän ei aamulla lähtenytkään vaan jäi pitkälle iltapäivään. JA hän tuli seuraavaksikin yöksi. Nauroimme, suutelimme, olimme lähekkäin ja naps vaan olin taas jälleen kerran korviani myöten rakastunut.
Muttamutta. Voiko pelimiestä kesyttää?
tiistai 20. marraskuuta 2007
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)