Metsästyskausi sai edellisen "pikku jutun" jälkeen jatkoa, joka jää historian kirjoihin tähänastisen elämäni parhaana pokana.
Baarin pantavimman näköinen mies. Röyhkeä katse. Joko mennään? Ja mehän mentiin.
Ja tultiin.
Sellainen mies, joka tietää saavansa keneltä tahansa baarin naisista. Viisainta olisi varmaan ollut olla antamatta ja hieman kolhaista siten sen ylikasvanutta egoa. Mutta liha on heikko ja "ei" ei vaan ollut vaihtoehto.
Se oli loistava sängyssä. Osasi puhua rivoja sillä tavalla, että olin märkä jo ennen minkäänlaista fyysistä kosketusta. Posket punehtuu vieläkin niitä sanoja muistellessa.
Aamulla vielä pari revanssia, kahvit ja hyvästit. Ei vaihdettuja puhelinnumeroita. Ensi viikolla se metsästää jossain muualla, onnekas se, joka pääsee silloin sen viereen (hihi, tai pitäisikö sanoa alle) yöksi. Sainpas mitä muistella iltaisin nukkumaan mennessä;)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Toi olis kiva ollut kuulla yksityiskohtia myöten ;)
Lähetä kommentti