KYMMENEN PISTEEN MIES

Metsästyskausi sai edellisen "pikku jutun" jälkeen jatkoa, joka jää historian kirjoihin tähänastisen elämäni parhaana pokana.

Baarin pantavimman näköinen mies. Röyhkeä katse. Joko mennään? Ja mehän mentiin.
Ja tultiin.

Sellainen mies, joka tietää saavansa keneltä tahansa baarin naisista. Viisainta olisi varmaan ollut olla antamatta ja hieman kolhaista siten sen ylikasvanutta egoa. Mutta liha on heikko ja "ei" ei vaan ollut vaihtoehto.

Se oli loistava sängyssä. Osasi puhua rivoja sillä tavalla, että olin märkä jo ennen minkäänlaista fyysistä kosketusta. Posket punehtuu vieläkin niitä sanoja muistellessa.

Aamulla vielä pari revanssia, kahvit ja hyvästit. Ei vaihdettuja puhelinnumeroita. Ensi viikolla se metsästää jossain muualla, onnekas se, joka pääsee silloin sen viereen (hihi, tai pitäisikö sanoa alle) yöksi. Sainpas mitä muistella iltaisin nukkumaan mennessä;)

YKSI PIKKU JUTTU...

Otin miehen mukaan baarista. Yhden kaverin kaverin kaveri. Se oli katsonut mua heti sillä tavalla, että tiesin mitä sillä oli mielessä. En jaksanu nähdä kauheasti vaivaa vaan istuin sen viereen vasta hetki ennen valomerkkiä. Se pyys päästä saatille ja otin sen tietty mukaan. Meillä ei tuntunut olevan kauheasti jutun aiheita joten aika nopeasti siirryttiin makuuhuoneen puolelle. Sillä oli alusvaatteita myöten hyvä tyyli eikä se naamastakaan ollu paha, mutta ilman vaatteita se oli pettymys.

Pienin muna mitä olen koskaan nähnyt. Aluksi en ollut edes varma seisoiko se mutta lopulta (valitettavasti) totesin kuitenkin seisovan. Muna niin kuin peukalo.

Mitä ihmettä tuollaisessa tilanteessa pitäisi tehdä? Oli ilmiselvää, että yhdyntä oli pois suljettu vaihtoehto, sillä eihän kumi peukalonkaan päällä pysy. Noh, keskityin nauttimaan kohtuullisesta sormityöskentelystä ja sitä seuranneesta orgasmista ja helpotuksekseni homma loppui sen jälkeen sammumiseen.

Aamulla vaivaantunut tunnelma. Tuskin näämme enää.

UNOHDETTU KUUKAUSI

Hänen sanansa aloittivat hyvin pimeän ajanjakson elämässäni. Koska yksikin rauhallinen hetki näyttää laukaisevan loputtoman itkukohtauksen, olen katsonut parhaaksi pitää itseni liikkeellä jatkuvasti. Olen hukuttanut suruani töihin, harrastuksiin ja seuraelämään. Niin, ja Ärrään.

Monta monituista kertaa olen päättänyt hankkiutua eroon Ärrästä mutta jos mies sattuu olemaan alasti niin upea ilmestys kuin hän, se vain on osoittautunut niin vaikeaksi. Meillä ei ole mitään yhteistä, ei mitään juteltavaa ja petipuuhatkaan ei varsinaisesti räjäytä tajuntaa mutta joskus on vaan kiva päästä jonkun lähelle. Ainakin katse-etäisyydelle siis:D

Olen ajatellut Häntä valehtelematta joka ainoa päivä ja rypenyt itsesäälissä mutta nyt alkaa riittää. Viikonloppuna Alberta avaa uuden metsästyskauden.