Lupaavasti keväällä alkanut suhteeni päättyi riitaisasti kesän kynnyksellä. Pahaa oli lopulta enemmän kuin hyvää, rumaa enemmän kuin kaunista. Pettymys oli melkoinen odotusten ollessa niin korkealla. Päätös oli kuitenkin molempien kannalta oikea.
Eron aikoihin tapahtui jotain ihmeellistä. Mies, jota ihmettelin koko viime syksyn tuli elämääni. Ensin ystäväksi, myöhemmin joksikin määrittelemättömäksi muuksi. Vaikka sain kuulla hänen olevan varattu, rakastuin ja siinä suossa pyörin nyt. Tunnelmat kulkevat kuin vuoristorata huumaavasta onnesta syvään epätoivoon. Noina mustina hetkinä olen hakenut lohtua muualta vain todetakseni, ettei kukaan muu tunnu miltään. Kenties tämä blogi kertoo meidän salattua tarinaamme, mitä ikinä siitä tuleekaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti