SEKSINTAPPAJA NO:1

Seksintappaja no:1 on sloggialushousut. Pätee varmaankin molempiin sukupuoliin. Kuvitelkaa riisuvanne huippukuuman miehen farkkuja kun alta paljastuvat kyseisen merkkiset pöksyt. Kaikkein pahinta on, jos väri on vielä tummanvihreä. Yök! Ainakin Alberta joutuu tuollaisen jälkeen pitämään silmiä kiinni tovin jos toisenkin ja kuvittelemaan intensiivisesti Jude Law'ta ennen fiiliksen palautumista. Ja jotta fiilis pysyisi, on syylliset parempi potkaista sängyn alle piiloon. Kiireesti.

Jos siis on pieninkään vaara, että joku saatta nähdä mitä teillä on farkkujenne alla niin tässä vinkki: miettikää vähän mitä laitatte jalkaanne (vai laitatteko mitään;))!

JII

Häntä on vaikea pitää poissa mielestä. Niin vaikea, että avuksi tarvitaan jotain erittäin miellyttävää. Kuten Jii.

Jii on mun uusi rakastaja. Jii on komea. Jiin kanssa kelpaa näyttäytyä. Jii on ystävällinen ja miellyttävä. Hyvä sängyssä, osaa koskettaa. Hellät sormet. Aika pienimunainen tosin...

Me tavattiin baarissa muutama viikko sitten. Sen jälkeen ollaan nähty noin kolme kertaa joiden aikana hän on tarjoillut minulle noin 6 kelvollista orgasmia. En tiedä onko hänellä suhteeni jotain suunnitelmia, niistä ei ainakaan ole puhuttu. Minä olen tyytyväinen nykytilaan ja pidän keskustelun tason tarvittavan yleisenä.

HÄN

Luulen, että välillämme syntyneet tunteet säikäyttivät meidät molemmat. Onneksi vietämme kesämme pääosin eri paikkakunnilla. Etäisyys auttaa unohtamaan. Välillä voin elää niin kuin Häntä ei olisikaan. En soittele hänelle. En viestittele. Osoitan erinomaista itsehillintää. Pelkään syksyä, sen tuomaa välimatkan lyhentymistä.

Emme ole olleet sängyssä. Siihen en alennu, koska haluaisin Hänestä niin paljon enemmän kuin seksiä. Tietysti haluaisin häntä enemmän kuin mitään. Minulla on kuitekin niin paljon menetettävää, että en halua ottaa riskiä joutuvani vain joksikin merkityksettömäksi panoksi. Hairahdukseksi, jonka jälkeen voisi tulla takaisin järkiinsä.

Tapasimme jonkin aikaa sitten kun olimme samalla paikkakunnalla. Vietimme päivän yhdessä. Se oli onnellinen päivä. Se oli valheellinen päivä. Saatoin kuvitella millaista meillä voisi olla. Hävettää myöntää, että suutelimme. Se ei olisi ollut tarpeen. Tuohon hetkeen saakka kun olimme pystyneet vakuuttelemaan itsellemme olevamme vain ystäviä. Ystävät eivät kuitenkaan suutele. Eiväthän?

Kaipaan Häntä. Mutta en saa edes mielessäni haaveilla mistään. En niin kauan kun...

Tällaiset tarinat tuskin koskaan päättyvät onnellisesti?

TAPAHTUNUT TÄHÄN MENNESSÄ

Lupaavasti keväällä alkanut suhteeni päättyi riitaisasti kesän kynnyksellä. Pahaa oli lopulta enemmän kuin hyvää, rumaa enemmän kuin kaunista. Pettymys oli melkoinen odotusten ollessa niin korkealla. Päätös oli kuitenkin molempien kannalta oikea.

Eron aikoihin tapahtui jotain ihmeellistä. Mies, jota ihmettelin koko viime syksyn tuli elämääni. Ensin ystäväksi, myöhemmin joksikin määrittelemättömäksi muuksi. Vaikka sain kuulla hänen olevan varattu, rakastuin ja siinä suossa pyörin nyt. Tunnelmat kulkevat kuin vuoristorata huumaavasta onnesta syvään epätoivoon. Noina mustina hetkinä olen hakenut lohtua muualta vain todetakseni, ettei kukaan muu tunnu miltään. Kenties tämä blogi kertoo meidän salattua tarinaamme, mitä ikinä siitä tuleekaan.